Ostin muutama päivä sitten Iittalan lohenpunaisen maljakon. Maljakko on kooltaan 95 mm, ja se onkin jo pelkästään pienehkön kokonsa vuoksi ihana. Tuohon pöydälle se ei tule jäämään, täytyy katsoa sille joku arvoisensa paikka, jossa sen väri tulee hyvin esiin. Sävy on kaunis erittäin hempeän vaaleanpunainen.
Nappasin muumi- eli vierashuoneen sänkypuoleltakin vielä kuvan. Seinät ovat vielä ihan tyhjät, en ole vielä ehtinyt päättää, minkä taulun seinälle voisi laittaa, vai laitetaanko seinälle vanha jo ennestään meiltä löytyvä Artekin hylly.
Sängyn päällä on Marimekon villaviltti isolla Kivet -kuosilla. Se oli aikoinaan hieno, kunnes eräs ihana pentu tajusi, kuinka ihanalta tuntuu raappia villavilttiä.
Ihana helistinpöllö on päässyt turvaan koirilta sängyn päälle tyynyihin nojailemaan.
Tässä kuvassa venyttelee viattomasti jo aikuiseksi kasvanut pentu, joka aikoinaan tuhosi Marimekon viltin. Ja pureskeli reunasta ekaan omaan kotiimme hankkimaani Pappelinan mattoa ja saikin siitä noin sentin kokoisen palan irti, silloin oli menossa hampaiden vaihtumisen aika. Mutta ne ovatkin oikeastaan ainoat tuhot, jotka nyt heti tulevat mieleen. Kilttejä koiria nuo meidän ovat aina olleet, eivätkä ole esim. pureskelleet yhtään huonekaluja. Ja tuon yhden kerran jälkeen ovat onneksi Pappelinatkin saaneet olla ihan rauhassa.
Tämä kyseinen chihu on muuten niin kiltti, että se voisi osallistua maailman kiltein koira kilpailuun ja varmasti voittaisi. Vitsailenkin usein, että siltä puuttuu kokonaan aivoista aggressio-kohta. Ihana villi poika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti