Kay Bojesenin puinen apina

Tilasin runsas kuukausi sitten meille Kay Bojesenin vuonna 1951 suunnitteleman puisen apinan. Olen haaveillut tästä tiikistä ja limbasta valmistetusta apinasta jo todella pitkään ja ainakin vuoden verran se on ollut jo ajatuksen tasolla ostoslistallakin. Apinalla ei ole mitään muuta käyttötarkoitusta kuin olla hauskan ja söpön näköinen, ja sen se kyllä osaa hyvin. Alla on sekalainen sarja kuvia keittiöömme muuttaneesta pikkuapinasta.

Apina oli pakattu kauniiseen lahjapakkaukseen paperipurujen sekaan.

Chihujen talvimuoti 2013-2014

Nuorimmaiset chihumme saivat uudet ihanat neulepuserot, jotka äitini työkaveri oli kutonut pojillemme. Vanhimmaisen neulepuserottomuus ei johdu ikäsyrjinnästä, vaan ainoastaan siitä, että se vihaa kaikkia vaatteita yli kaiken. Pakotan sen pukemaan jonkun itsetehdyn mukavan fleecepuseron ainoastaan erittäin kovilla pakkasilla, jotta lenkkeily onnistuu paremmin.
Isompi neulepusero kuuluu isukille ja pienempi on jälkikasvun.

Oikein kovilla pakkasilla ehdoton varustus pitkille lenkeille ovat Hurtan haalarit ja tossuiksi jannarit. Molemmilla pojilla on omat settinsä. Tänä vuonna ei ole vielä kertaakaan ollut sellaisia pakkasia, että haalareita ja tossuja olisi tarvittu.

Koska isä ja poika olivat niin söpöt uusissa neuleissaan, niitä piti heti kokeilla, vaikka nollakelissä tarvetta ei varsinaisesti olisi ollutkaan. Kännykällä oli aika mahdotonta napata lenkiltä kuvia, koska eivät nuo termiitit pysy sekuntiakaan paikoillaan.
Valjaiden kohdalla olemme merkkiuskollisia, meillä on käytetty Vänttisen nahkavaljaita jo yli kymmenen vuoden ajan.

Yleensä samaa paikkaa haistelee kolme päätä.

Olohuoneen uutta ilmettä

Meillä on ollut jo aika pitkän aikaa uusi ilme olkkarissa. Hankimme vuoden odottelun jälkeen viimein uuden isomman sohvan olkkariin. Sohvan kulmaosasta chihut saavat hyvin kytättyä ulos, koska ikkunat ovat sopivasti matalat. Artekin vanhat seepratyynyt nappasin äidiltä, koska ne eivät olleet hänellä tällä hetkellä käytössä. Pehmoiset valkoiset torkkupeitot ovat chihujen löhöilypeitot, jos sohvalla pitää ottaa päikkärit.

Tyynyjä ja söpöliini

 Linumin haalean roosat pellavatyynyt ovat ihanat.

Chihu tähystyspaikallaan.

Tällaisen kasan pehmoleluja heittelin sivuun ennen kuvien ottamista. Oikean puoleinen ei kuitenkaan ole pehmolelu, vaikka siltä vähän näyttääkin.

Artekin seeprajakkara ja nappuloita

Viimeisiltä Hulluilta päiviltä tuli tilattua Artekin E60-jakkara seepravillakangasverhoilulla. Seeprassa vaan on sitä jotakin. Jakkara on tällä hetkellä takan vieressä, jotta sen voisi (mukamas) siirtää siitä helposti istuimeksi takkaa sytyteltäessä. Totuus on tietysti toinen, koska jo pelkkä ajatus tuhkan likastamasta seeprajakkarasta on kauhistuttava. Mutta on jakkaralla muuten hyvä istuskella, vaikka takkapuuhat sen kanssa onkin konkludenttisesti sovittu kielletyiksi.

Kolme valkoista koiraa takaa sen, että meidän kodistamme ei saisi täysin karvatonta edes dynamiitilla. Mustavalkoisella jakkarallakin sen voi huomata.

 
Samassa paketissa saapuivat myös Iittalan messinkiset Nappula.kynttilänjalat. Messinkiä meiltä löytyisi telkkuhuoneen valaisimesta jo ennestään, mutta Nappulat päätyivät kuitenkin näkyvämmälle paikalle olohuoneeseen. Mehiläispesää (ja lottovoittoa) jään siis odottelemaan olohuoneeseen, jotta saadaan nappuloille sävypari.

Keittiömme remontin jälkeen

Keittiömme on jo vähän aikaa ollut melkein valmis, enää ledvalot puuttuvat ja osa kattolistasta puuttuu myös, kuten kuvistakin huomaa. Uunin aiomme vaihtaa valkoiseen sitten, kun tuo alkuperäinen tulee tiensä päähän. Kaksi aikaisempaa keittiötämme ovat olleet mustavalkoisia, ja tällä kerralla halusimmekin jotain muuta. Vanha keittiö oli kymmenen vuotta vanha, mutta pyöreät kulmahyllyt, korkeat kaapistot ja tumma puu eivät olleet oikein makuumme. Vaniljan sävyiset maalaisromanttiset ovet ja osa kaapistoista päätyivät mökille, jonne ne sopivatkin paljon paremmin kuin meille.

Alla olevat kuvat otti meillä käydessään ystävämme Tomi Vastamäki. Kaikkien valokuvauksesta kiinnostuneiden kannattaa käydä kurkkaamassa hänen kuvasivuillaan, sieltä löytyy paljon mm. luonto- ja eläinaiheisia kauniita kuvia. Tästä pääset Tomin kuvasivustolle.

Erittäin vanha pärekori

Kuvissa oleva pärekori on kuulunut henkilölle, joka oli syntynyt  vuosisadan vaihteessa. Siinä lukee molemmin puolin hänen omatekoinen allekirjoituksensakin. Kori on erittäin hyväkuntoinen, vaikka se on todella vanha. Korissa pystyisi kantokahvojen ansiosta kantamaan painavampaakin kuormaa.

Pesin korin edellispäivänä ja kokeilin sitä olohuoneeseen, kun se oli kunnolla kuivunut ilmalämpöpumpun alla. Koriin sopisi hyvin esimerkiksi ylimääräiset torkkupeitot tai sohvatyynyt.
Kori ei kuitenkaan ole (vielä) minun, vaan raaka äitini laittoi ainoan tyttärensä ainoastaan pesemään pärekorin, jonka jälkeen hän luultavasti ottaa sen julmasti takaisin itselleen.
Vanha pärekori on kyllä hieno, ja se sopii kivasti modernimpaankin sisustukseen.

Olohuoneen uusi pöytä

Huusin meille huutonetistä uuden olohuoneen sohvapöydän, pöytä on malliltaan Artekin 90a. Se löytyi samasta kaupungista, joten noutokin onnistui helposti heti samana päivänä. Pöytä on melkein uudenveroisessa kunnossa, vaikka se on kymmenisen vuotta vanha.

  

Uudessa pöydässä halkaisija on 100 cm. Vanha, 60 cm halkaisijaltaan oleva pöytä meni veljelleni pienempään olohuoneeseen ja hänen isompi neliön mallinen pöytänsä matkasi mökille. 

Mökillä olleen hyväkuntoisen 70-luvun retrolaattapöydän kävi eräs nuori nainen hakemassa ilmaiseksi uuteen kotiinsa nettiin laittamani ilmoituksen perusteella. Kierrätys siis kannattaa.

Designtietoinen chihu & Pia Wallenin Cross-viltti

Pari iltaa sitten oli pakko laittaa myöhään illalla olohuoneeseen valot, kun huomasin vanhimman chihumme nukkuvan niin söpön näköisenä nojatuolilla. Koska tämä arvokas chihuherra on syntynyt vuonna 2002, se tuntee hyvin oman arvonsa eikä kelpuuta itselleen mitä tahansa hyödykkeitä. Herralle on siis turha tarjota lämmikkeeksi jotain tarjoustalojen tai halpa-hallien torkkupeittoja, eihän niissä nyt kehtaisi nukkua. Pia Wallenin Cross-viltti sen sijaan näytti ainakin tuona iltana kelpaavan nukkuma-aluseksi.

Pappelinan värikkäät Lisa-matot keittiössä

Meillä on kesästä asti ollut keittiössä kaksi Pappelinan moniväristä Lisa-mattoa. Toinen on pituudeltaan kaksi ja toinen kolme metriä. Pappelinan mattojen yksi hyvä puoli onkin juuri se, että eri pituuksia on valittavana runsaasti. Ostin ensimmäisen Pappelinani jo vuonna 2009 ja se on vieläkin uudenveroisessa kunnossa, ainoastaan tammikuussa 2010 syntynyt chihumme tykkäsi pureskella sen reunaa pentuna, mutta se jäi onneksi ainoaksi kerraksi.

 Kodinhoitohuoneelta katsottuna on ensin lyhyempi matto ja pidempi matto johtaa olkkariin. En halunnut valkoista mattoa valkoisen korkkilattian kanssa, ja värikäs matto onkin osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Lisa-matto on jalan alle muhkeamman oloinen kuin esimerkiksi Vera-pallomatto, koska värikkäät raidat ovat kohollaan.
Ostin kevättalvella Etolasta muovomatot keittiöön ja pesin ne kesällä mattorannassa. Maton sidontalangat tulivat rumasti esiin ja matot joutuivatkin mökille keittiöön. Äitini pesi Pappelinan jättimaton samaan aikaan mattorannassa eikä sille käynyt kuinkaan. Mitä tästä opimme?

Keittiön uusi seinä ja uudet Finlaysonin muumitabletit

Keltainen seinä ja keltaiset unikkotabletit saivat väistyä. Maalasin eilen takkaseinän samalla graniittisävyllä, jolla sudimme aikoinaan toisella puolella olevan takankin. Kettutaulukin nousee harmaasta seinästä paremmin esiin kuin vaaleammasta keltaisesta.

Finlaysonin Pikku Myy kernitabletit oli Sokoksessa aseteltu houkuttelevasti uuden Muumien Muutto-sarjan viereen samojen harmaan sävyjen vuoksi. Tabletit ovat aika lailla samaa harmaata kuin uusi seinäkin, sävyero ei ole luonnossa yhtä suuri kuin kuvissa.

Pikku Myy -keksipurkki on vähän turhan iso hyllylle, mutta se saa olla siinä nyt hetken aikaa mätsäämässä saman hahmon tabletteihin.

Vierashuoneen uudet tekstiilit

Vierashuoneen eli muumihuoneen väritys muuttui sinisestä punertavaksi. Äitini ompeli kirppikseltä löytyneestä Marimekon Pikkuruusu-kankaasta meille molemmille kappaverhot. Vaihdoin lisäksi koristetyynyt sinisistä vaaleanpunaisiin samoin kuin (maalausta odottavan) lipaston pöytäliinan. Gantin tähtitorkkupeiton siirsin olkkarista huoneeseen. Kaikki tekstiilit meiltä löytyivätkin jo ennestään, ainoastaan kapalle siis tuli hintaa puolet yhdeksästä eurosta. Eli 4,5 euron muutos, ei paha hinta raikkaammasta ilmeestä.

Verhojen kuosi on ihana!

Isomummuni teki aikoinaan minun nukelleni tuon pikkuisen peiton. Se on muumihuoneessa turvassa, koska koirat eivät sinne oikeastaan ikinä jostain syystä mene.