Punaista ja keltaista keittiössä

Vanha Arabian posliinileikkuulauta etsii vielä paikkaansa. Meillä oli edellisessä kodissa String-hylly, johon sai tarvaroita esille, tästä keittiöstä puuttuu vielä joku paikka, johon nättejä tavaroita saa esille. Ovissa on integroidut vetimet, ne ovat mielestäni huippukätevät ja halusimme ne tähänkin keittiöön, vaikka ne tyhjensivätkin kukkaroa aika lailla. Johtuu kuulemma siitä, että ovia ei voi tehdä standardikokoisiksi, koska niistä tulee normaalien ovien korkuisia vasta tuon vetimen lisäämisen jälkeen. Yläovien sävy on antrasiitti.

Seinällä oleva kettujuliste on Petra Wolffin suunnittelema. Maalasin seinän spontaanisti banaanin värillä, koska se näytti niin kivalta Marimekon tableteissakin. Jos siihen kyllästyy joskus, niin pienen seinän maalaamisessa ei ole kova vaiva. Pöytä on keltaisesta pörssistä bongattu Korhosen huonekalutehtaan vanha koivupöytä. Hankimme sen, kun myimme pois pieneksi jääneen vanhan pöytämme. Siksi 66-tuolejakin on toistaiseksi vain neljä, kaksi samanlaista on vielä hankintalistalla.

Olen heikkona Bukowskin nalleihin. Tämä yksilö istuu vanhalla keltaisella jakkaralla.

Ihanassa Pikku Myy-peltipurkissa säilyy osa koirien namuista, tällä hetkellä paahdettua broilerin sydäntä. Vedenkeitin ja leivänpaahdin ovat meillä päivittäisessä käytössä, tällä hetkellä ne saavat olla sulassa sovussa vanhalla Siena-tarjottimella, joka sopi sattumalta laattojen väriin.

Tämä lehtiallas kuuluu taas näihin löytöjeni sarjaan. Joskus muutama vuosi sitten olin kierrätyskeskuksessa ja näin kaksi tällaista ulkona seinän vieressä. Myyjän mukaan siinä oli kasa, josta katsottiin tuotteet, jotka eivät kelpaa myyntiin. Kysyin näiden altaiden hintaa ja ne maksoivat lopulta viisi euroa yhteensä. Eli kyllä tämä 2,5 euron altaaksi on ihan kiva, vaikka en tiedäkään, onko tämä aito Kukkapuron kukka-allas.

Oranssia olohuoneessa

Olohuoneessa on iso tummanharmaa kulmasohva. Kolmen chihun kanssa koirat pitää pttaa huomioon sisustuksessakin. Koirat tykkäävät istua selkänojalla tai käsipuulla ja katsella kotiin tulevia naapureita. Olisi melkein chihun rääkkäystä, jos hankkisimme pienemmän sohvan, jolta ei enää pystyisi makoillessaan kurkkimaan ulos.

Meidän koiramme ovat kaikki valkopohjaisia, mutta valkoiset karvat eivät silti näy häiritsevästi sohvalla, koska se ei kuitenkaan ole ihan yksivärinen. Ainoastaan joskus karvanlähtöaikana (alkoi muuten suunnilleen viikko sitten jo meillä) tuntuu, että sohvalla on erittäin ekologinen karvaviltti :D
Selkänojalla olevassa Pia Wallenin Cross-huovassa on kivan pehmeän näköinen pinta.

Artekin pyöreä oranssikantinen 90C-pöytä on oikea väripilkku. Haluaisin tuohon viereen vielä samanlaisen pienemmän pyöreän pöydän, erivärisen kylläkin. Kukkakimpun sain lahjaksi anopilta.

Torkkupeitonkin pitää tietysti olla oranssi. Chihulaumamme 10-vuotias pomo osaa rentoutua ja nukkuu aina yönsä peiton alla, jopa kesähelteillä. Tässä on kuitenkin menossa vain lenkin jälkeiset lyhyet päivätorkut.

Maukas ja helppo kanakeitto

Muutama viikko sitten päätin tehdä kanakeittoa ekaa kertaa elämässäni, ja löytämäni ohje oli niin hyvä, että keitto pääsi siskonmakkarakeiton rinnalle suosikkikeittojen joukkoon. Tein keiton Valion keltaisen kanakeiton ohjeella. Ekalla kerralla käytin ohjeen mukaisesti kypsiä Korpelan broilerin fileekuutioita. Toisesta kerrasta eteenpäin ruskistin itse fileesuikaleet, sillä tavalla keitosta tulee huomattavasti parempaa ja halvempaakin.

En tiedä, näyttääkö keitto kuvassa erityisen herkulliselta, mutta se on todellakin kokeilemisen arvoinen, jos tykkää kanaruuista ja miedon chilisestä tai pippurisesta mausta.

Koivumetsä

Meillä on eteisessä Cole and Sonin Woods-tapettia. Olen ollut erittäin tyytyväinen valintaan ja eteinen on mielestäni yksi kivoimpia paikkoja kodissamme. Eteisessä on viisi ovea, ja tietenkin myös iso oviaukko olohuoneeseen. Tapettia ei ovien vuoksi saanut ehjälle seinälle, mutta itseäni eivät oviaukot häiritse, laatikostojen kohdalla on kuitenkin tarpeeksi pitkä pätkä tapettia kokonaisuudessaa, jotta idea tulee hyvin selville.

Lattia on korkkia, eteisessä ja keittiössä oli erittäin kuviollinen laattalattia, jonka päätimme vaihtaa korkkiin. Muualle taloon sai jäädä parkettilattia. Korkkilattia vaikuttaa tosi hyvältä ratkaisulta, se ei ole liukas koirien tassujen alla.

Eteisessä olevat laatikostot ovat Muuramen vanhaa tuotantoa. Pienemmän laatikoston löysin jo ekaan kotiimme kirpputorilta, hintaa oli huimat 20 euroa. Leveämpi laatikosto maksoi Kontissa puoleen hintaan 12,5 euroa. Eivät varmaan hinnoittelijat tienneet, mitä myivät. Toisen laatikoston etulevy oli luullakseni pihlajaa ja toisen tammea, joten maalasin etulevyt valkoiseksi, kun ne tähän kotiin päätyivät vierekkäin. Valkoiset rungot saivat jäädä alkuperäiseen maaliin. Toisen laatikoston vanhat jalat olivat 5 cm korkeammat kuin toisen, mutta pienen sahauksen jälkeen korkeusero oli poissa.
Punainen laadukas muovimatto on melkein kolme metriä pitkä ja aivan kuin tehty tähän tilaan. Talon entinen omistaja oli jättänyt sen varastoon varmistettuaan ensin meiltä, saako sinne jättää jotain hänelle tarpeetonta. Pesun jälkeen matto löysi paikkansa meiltä sitten ihan sisätiloista.

Seinällä oleva peili on rippilahja kummisedältäni ja Villeroy & bochin kynttilänjalat saimme häälahjaksi. Meillä on olohuoneessa oranssia, mm. oranssikantinen olohuoneen pöytä, joten kynttilöiden väriksi valikoin tietysti iloisen oranssin. Meillä käytetään muutenkin aika paljon värejä sisustuksessa.

Ja loppukevennyksenä vielä kuva meidän perheen keskimmäisestä söpöliinistä. Ja vilahtaahan sen poikakin tuolla oikeassa kulmassa :)

Guzzini-tarjoiluvaunu

Ajattelin pikaisesti esitellä Luigi Massonin 70-luvulla suunnitteleman tarjoiluvaunun. Tätä löytyy nykyään uustuotantonakin, mutta tämä on aito vanha. Äitini osti tarjoiluvaunun itselleen eräästä vanhan tavaran myymälästä. Vaunu on muutamaa naarmua lukuun ottamatta aivan virheetön, se on siis iästään huolimatta säilynyt hyvin. Nuo tarjotinosat saa otettua tarvittaessa irti.  Ja alla on tietysti käyttötarkoitusta ajatellen pyörät. Ihana vanha huonekalu, tykkään tällaisista.

Telkkuhuoneesta

Olohuoneen vieressä olevalle huoneelle ei ollut meillä mitään muutakaan käyttöä, joten päätimme tehdä siitä telkkuhuoneen. Olen aina tykännyt pariovista ja tässä huoneessa onneksi oli sellaiset valmiina. Taustalla olevan raitatapetin tapetoimme vaakaan. Vaakaan tapetoiminen on helppoa, mutta varsinkin leveissä huoneissa tapetoijia on hyvä olla kolme, vaikka esim. tässä meidän seinässä selvisimme kahdella tapetoijalla. Olen kuitenkin itse joskus ollut roikkumassa kolmantena siinä tapetin keskellä kannattelemassa, kun tapetoimme lähes viisimetristä seinää. Vaakaan tapetoidessa tapettivuotien välejä on lähes mahdotonta huomata, vaikka tarkkaan katsoisikin, eli jäljestä tulee hyvin siistiä.

Mustanruskea vanha retronahkatuoli raheineen jäi talon edelliseltä omistajalta meille. Kukaan muu ei sitä kuulemma huolinut, niin ex- omistaja kysyi meiltä, saako sen jättää tänne. Huomasin muuten yksi kerta salkkareita katsoessani, että Seppo Taalasmaan olohuoneessa on ihan samanlainen nahkanojatuoli :D Oikeassa kulmassa osittain näkyvä vanha lattiavalaisin on luullaksen Yki Nummen tuotantoa, tuo lattiaosa, joka valaisinta pitää pystyssä, on nahkaa.

Keltaisesta Siena-kankaasta ommeltujen tyynyjen lisäksi kevät on innostanut minua tuomaan huoneeseen muutakin keltaista, joka on tällä hetkellä yksi lemppariväreistäni. Petri Vainon valaisin vuodelta 2001 antaa ihanan valon eikä tee huoneesta yhtään keltaista, vaikka siinä nuo keltaiset pallot onkin. Anja Kantorin vaaleanpunainen suojelusenkeli seurailee tv-iltoja valaisimen vierestä.

Kynttilätkin piti tietysti vaihtaa keltaisiin, se on jotenkin niin pirtsakka väri. Omasta mielestäni tunnelma ei ole yhtään pääsiäismäinen, vaan keltainen piristää kivasti mustavalkoharmaata värimaailmaa.

Olohuoneen nurkkausta

Päätin äsken ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää nyt viimein alkaa kirjoitella meidän sisustuksestamme. Innostusta kuitenkin löytyy, aloittaminen on vain aina niin vaikeaa. Ekassa kuvassa näkyy osa olohuoneen ikkunaryhmästä. Tämä kuva jo varmaan paljastaa, että olen toivoton designholisti. Arvostan erityisesti suomalaista muotoilua ja vastustan kertakäyttökulttuuria. Kuvassa näkyvän Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle-tuolin saimme aikoinaan äidiltäni häälahjaksi. Äidilläni on hyvin samanlainen sisustusmaku kuin minulla, ja saatan joskus esitellä täällä hänenkin kotiaan. Artekin pidempi ritiläpenkki sopii mataluutensa ja ilmavuutensa vuoksi hyvin ikkunoidenkin eteen.

Yrjö Kukkapuron Saturnus-pöytä on parin vuoden takainen huippulöytö Sisustuksen Koodin kesäalennusmyynneistä. Seinällä vilahtaa pieni osa meidän vanhimman koiramurumme muotokuvapiirustuksesta. Seppo Kohon suunnittelema Secto-seinävalaisin valaisee kauniin himmeästi iltaisin. Yritän joskus ottaa siitä parempia kuvia, kun saan kunnon kameran käyttööni. Katsotaan, mistä kotimme nurkkauksesta saan seuraavaksi päähäni napata kuvia.