Purjerengasverhojen tekeminen

Chihut haluavat aina olla siellä, missä omistajansakin. Näissä kuvissa verhojen sivut ja ylä- ja alakäänteet on jo saatu ommeltua. Yritin levittää kankaan siististi lattialle ja alkaa sommitella purjerenkaita oikeille kohdille. Helpommin sanottu kuin tehty, kun verhon päälle asettui heti kolme karvakasaa makaamaan pehmorotan kanssa, syömään luuta tai muuten vaan hengaamaan.

 

Purjerenkaiden laittamiseen tarvitset sakset, kynän ja mittanauhan. Nuppineuloja tarvitsin siihen vaiheeseen, jossa ompelua varten käänsin ylä- ja alakäänteet. 

Oman kokemukseni mukaan tukikangasta ei tarvita, jos kankaan kääntää kaksinkerroin ylätaitteessa, johon renkaat laitetaan. Ainakin meillä on näin kestänyt jo muutaman vuoden makuuhuoneen verhot, vaikka ne vedetään kiinni joka yö eli purjerenkaat ovat joutuneet koetukselle.

 Laitoin kahdeksan rengasta per verho. Aloitin renkaiden laittamisen reunoista, jätin 4 cm etäisyyttä sivureunaan. Ohjeen mukaan etäisyys sivusta saa olla 4-6 cm, enempää väliä ei kannatakaan jättää, muuten reuna repsottaa rumasti.
Kun molempiin reunoihin on laitettu yhden renkaan paikka, sen jälkeen pitää laskea symmetriset välit muille renkaille.
Piirsin kuulakärkikynällä purjerenkaiden sisäreunaa pitkin ympyrät, joita pitkin leikkelin vapaasti saksilla reiät. Kannattaa ensin leikata mieluummin pari milliä liian pienet reiät kuin suuret.

 En itsekään leikannut ihan viivaan asti ja siten renkaan saa ujutettua napakasti kankaaseen.

Kun toinen puoli on ensin ujutettu kankaan sisään, matalampi renkaan puoli on helppo naksauttaa paikoilleen.

Kun kaikki purjerenkaat on kiinnitetty ensimmäiseen verhoon, toisen verhon kanssa työskentely on huomattavasti nopeampaa. Verhot voi laittaa päällekkäin ja piirtää reikien kohdat alapuolella olevaan verhoot kiinnitettyjen renkaiden kohtia mallina käyttäen. Näin ei tarvitse mittailla erikseen jokaisen renkaan kohtaa toiseen verhoon.

 Verhot ovat jo ikkunassa ja niistä tuli hienot, chihujen ystävällisestä avusta huolimatta.

Artek tankkituoli ja tarjoiluvaunu

Alvar Aallon suunnittelema 400 nojatuoli, jota myös tankkituoliksi kutsutaan, on suunniteltu jo vuonna 1936. Vaikka tankkituolissa on jo lähes 80 vuotta vanhaa muotoilua, se ei kalpene tippaakaan nykysuunnittelun rinnalla, päinvastoin. Hyvä suunnittelu kestää aikaa muotonsa ja materiaaliensakin puolesta.

 Tankkituolin selkänoja on melko matala ja istuinosa on pitkä suhteessa selkänojaan. Tuolissa on oiken hyvä istua löhöilyasennossa.

 Artekin seeprakangas on klassikko ja se oli jo aikoinaan yksi alkuperäisistä kuoseista, joilla tankkia verhoiltiin.

Artekin tarjoiluvaunu 901 on Alvar Aallon suunnittelema toinen klassikko, myöskin vuodelta 1936. Tarjoiluvaunua vo pitää sivupöydän lisäksi hyvin myös vaikka olohuoneen sohvapöytänä.

Tämä tarjoiluvaunu on 60- tai 70-lukulainen ja alkuperäisessä kunnossa. Koivu on ajan saatossa vähän tummunut ja naarmuja on vähän ilmestynyt, mutta ikäisekseen se on oikein hyvässä kunnossa.

Tarjoiluvaunun renkaatkin kumiosineen ovat kestäneet hyvin aikaa, ei ole taidettu tällä tarjoiluvaunulla paljon rullailla edestakaisin, en ainakaan usko.

Onko teillä joitain designsuosikkeja kotonanne tai haaveissa vai jätättekö ne mieluummin huonekaluliikkeeseen?

Chihupennun parhaat lelut

Meidän 8 kk vanha urospentumme ei ole kovin valikoiva lelujensa suhteen. Sille kelpaa leluksi melkein mikä tahansa. Alla olevassa kuvassa se on juossut minua sohvalle karkuun varastettuaan yöpöydältäni melkein tyhjän käsirasvatuubin.

Sohvalla pentu pyörittää vartaloaan kuin hyrrää tajuttuaan, minkä aarteen onkaan löytänyt. Onhan sen pakko olla jotain hienoa, kun sitä pois yritetään ottaa.
Sohvalta hypätään alas ja juostaan ympäri kämppää (oma isä perässä) ainakin kymmenen minuutin ajan niin kovaa vauhtia, että melkein jokainen matto on saatu ryttyyn.

Kun lopulta saan aarteen napattua siltä pois, se sujahtaa perässäni vessaan ja nappaa lattialle tippuneen hiuslenkin. Ja sen kanssa melkein sama aarreleikki. Hiuslenkit ovatkin aina olleet sen mielestä tosi hauskoja. Mutta kuvan ottohetkellä sitä taas onnistutaan näyttämään aivan viattomalta.

Mutta ei tälle pennulle mitään keräystä tarvitse järjestää, jotta se saisi kunnon leluja. Meillä on niitä niin paljon, että voisimme perustaa vaikka (pehmolelu)kaupan. Ja tuo samainen pentu tekee sitä, että se levittää koreista aina suurimman osan leluista pois, vaikka sitten lopulta leikkiikin vain muutamalla kerrallaan. Chihut ovatkin yleensä aika kekseliäitä ja hyvin leikkisiä, aikuisenakin.

Sinistä Sienaa

Vielä paketissa rullalla olevasta kankaasta valmistuu (toivottavasti jo huomenna) jotain kivaa.

 

Tädille terkkuja, kangas on siis nyt saapunut, kuten kuvasta näkyy ;)

Portaikon sisustusta

Seinällä on Mäkisen Kuvastimen kukkapeili. Peili on kirppislöytö muutaman vuoden takaa. Näitä kukkapeilejähän myydään nykyään uustuotantonakin. Eli jos uusikin peili kelpaa, niin enää ei tarvitse kierrellä ja etsiä kukkapeiliä vanhana.
Valkopunaiset Siena-verhot ovat jo vanhat, kirppikseltä löytyneessä kukkapeilissä oli sattumalta samaa punaista ja valkoista. Ikkunan edessä roikkuu Pentikin peltiamppeli ja nurkassa Pentikin kynttilälyhty.

Portaat on maalattu kuusi vuotta sitten Betoluxilla. Maali on pysynyt hyvin ja siistinä. Koska portaita piti maalauksen ajan aikoinaan päästä myös käyttämään, maalasimme joka toisen portaan kerrallaan. Maalikerroksia laitoimme muistaakseni kaksi. Aiemmin portaat olivat tummunutta mäntyä, ilme valostui huomattavasti maalauksen jälkeen. Portaiden reunoihin laitettiin liukuestenauhaa.

Pöytä on 60-lukuhenkinen, mutta se ei ole oikeasti vanha. Siinä on tasossa neliön muotoinen reikä esim. viherkasvia varten.

Telkkuhuoneen valaisimet

Telkkuhuonneessamme on kolme valaisinta: katto-, pöytä- ja lattiavalaisin.
Artek A110 riippuvalaisin antaa pienestä koostaan huolimatta mielestäni hyvän valon ja sen laitan usein päälle silloin, jos esim. virkkaan tai lakkaan kynnet telkkua katsellessa. Messinkipinnoitettu teräsrengas on aika lailla kullanvärinen.
Koska tilassa ei yleensä ole pöytää keskellä huonetta, olemme laittaneet sen kattoon sille korkeudelle, että 182 cm mieskin pystyy kulkemaan sen alta lyömättä siihen päätään. Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut häiritsevästi lampun ulkonäköön, koska näkymä huoneeseen on jo pitkältä olohuoneesta tai eteisestä, jolloin lampun kaunis ulkonäky tulee kyllä esiin, vaikka se vähän korkeammalla roikkuukin.

Tämän lattiavalaisimen ostanut aikoinaan Fida-lähetystorilta. Se toimi vain niin, että lamppu meni päälle, kun johdon laittoi seinään ja lamppu sammui poistettaessa johto seinästä. Mutta koska minulla on suhteita sähkäriin, mykyään valaisin toimii moitteettomasti vanhanaikaisesta narusta vetämällä. Samanlainen narusysteemi siinä oli alun perinkin ollut, mutta se oli aikojen saatossa irronnut sieltä mekanismista. Kupu on akryyliä. Tämä valaisin meillä on yleensä päällä iltaisin tässä huoneessa. 
Luulen, että valaisin on Yki Nummen vanhaa tuotantoa, jos jollain on tarkempaa tietoa, niin mielelläni kuulen lisää.

Noista kahdesta puuhelmestä vetämällä alas lamppu siis menee päälle, ei tarvitse enää laittaa aina johtoa seinään erikseen.

 Valaisimen alaosa on nahkaa ja on oikein hyvässä kunnossa.

Viimeisenä vielä Petri Vainion vuonna 2001 suunnittelema pöytävalaisin. Siihen saa vaihdettua sisään eri kuoseja noiden keltaisten pallojen tilalle. Saimmekin liikkeestä mukaan muutaman alkuperäisen vaihtopalan. Valaisin sopii hyvin muiden keltaisten yksityiskohtien joukkoon. Jos keltaiseen tulee joskus totaalikyllästyminen, muunneltavuuden vuoksi keltaiset pallot saa siis vaihdettua johonkin muuhun kuosiin tai poistamalla välipaperin valaisimesta tulee valkoinen.

Octo olkkarissa

Lapsuudenkotini on suunnilleen kilometrin päässä meidän kodistamme, joten siellä tulee käytyä sen vuoksi aika usein koirien kanssa lenkillä. Tänään tullessani nappasin samalla pari kuvaa olkkarista. Katossa on roikkunut Octo-valaisin jo monta vuotta. Valaisin sopii mielestäni moneen tilaan, tässäkin se on pöydän yläpuolella, joten vaaraa pään kolauttamisesta siihen ei ole. Octon valaisuteho ei ole mikään erikoinen, olohuoneessa laitetaan lisäksi ainakin yksi pöytävalaisin päälle, jos tarvitaan kirkkaampaa valoa.
 Tarjoiluvaunu on ehtinyt jo ainakin muutaman vuosikymmenen ikään.
Tankkituolin olen monta kertaa uhannut käydä nappaamassa omaan kotiini sillä välin, kun äitini on töissä. Vielä en ole uhkaustani toteuttanut :)
Nytkin kirjoitan tankkituolissa jalat ylös ristiin nostettuna, istumamukavuus tuolissa on siis oikein hyvä.

Alkuperäinen kaakeliuuni on hyvin säilynyt. Kipinäsuoja on vaihtunut jossain vaiheessa lasiseksi metallisen tummuneen tilalle.

Moderniin sisustukseen sopii yhdistettäväksi myös romanttisempia yksityiskohtia. Sydämen nauhan väriä voi halutessaan muuttaa tehostevärien mukaisesti.