Villiintynyt peikonlehti vanhassa Arabian purkissa

Siirsin vähän aikaa sitten äidiltäni nappaamaani vanhaan Arabian isoon purkkiin peikonlehden, joka on ollut meillä muistaakseni jo ekasta kodista lähtien. Se on aina kasvanut enemmän tai vähemmän epämuodostuneesti, mutta kuten kuvasta näkyy, siirron jälkeen alkoi kasvaa uusia lehtiä keskemmältäkin. Vanha purkki oli liian pieni, tai itse asiassa peikonlehti oli saanut kitua kaupan pikkupurkissa, jonka olin vain asettanut isompaan ruukkuun. Näitä isoja Arabian ruukkuja on tosi vaikea löytää kirppiksiltä, kaikista pikkuisinta kokoa kyllä näkyy aika paljonkin.

Häälahjaksi saamamme Mademoiselle-tuoli ja Artekin ritiläpenkit sopivat hyvin muotokieleltään yhteen, ja tuolissa on ihan hyvä istuakin. Tangentin radio hoitaa usein kahvakuulailumusiikin tarjoamisen ja radion ulkonäkökin on sopivan retro.

Perheemme juniori matolla luun kimpussa

Olenkos vähän suloisen vanijaisen värinen?

Ihana Arabian Emilia + Marimekon Oiva

Äitini löysi viime kesänä Helsingin reissulta itselleen Arabian Emilia-maljakon eräästä vanhan tavaran myymälästä. Maljakko on oikein hyvän kuntoinen, vaikka sen hintakin oli varsin kohtuullinen. Taustalla näkyvät Anja Kantorin käsin tehdyt saviteokset, eli toisin sanoen "ämmät", joista joskus vuosia sitten vitsailin, etten ikinä huoli niitä edes perintönä itselleni ;)

Ison kupin ostin myöhemmin paikalliselta kirppikseltä, vaalea orkidea on juuri sopivan kokoinen kuppiin. Alla on Marimekon Oiva-sarjan valkoinen lautanen, joka sopii sisustuksessa helposti moneenkin tarkoitukseen.

Ikea Storjorm peili integroiduilla led-valaisimilla

Wc-remonttimme alkaa olla valmistunut ja lopputulos on aivan toivomamme kaltainen. Vielä kaksi viikkoa sitten vessa oli vanhassa kuosissaan ja näky ei todellakaan ollut mikään ilo silmälle. Kun siivoukset on saatu kunnolla tehtyä, laitan esille ennen ja jälkeen kuvat.
Alla olevassa kuvassa näkyy Ikean uutuus, Storjorm-peili, joka toimii samalla valonlähteenä esimerkiksi meikkausta varten. Valo on sävyltään pehmeän valkoinen ja juuri sopiva. Peilin olisi voinut asentaa myös pystyasentoon, mutta vaaka-asennossa se sopi paremmin metrin levyisen allaslaatikoston päälle.

Chihulauma päikkäreillä

Äsken tuli yhtäkkiä aivan hiljaista, ja olohuoneeseen kurkattuani huomasin, että kaikki chihut olivat käyneet samaan aikaan päikkäreille. Ne näyttivät niin söpöiltä uinuessaan, että oli pakko napata pojista muutama nukkumiskuva.

Linumin pellavatyyny saa ryttääntyä sivumpaan, kun herra päättää ottaa päiväunet leopardikopassaan.

 Huomatkaa kuvan oikealla puolella märät korvakarvat, tämä poika on oikea nautiskelija ja saakin joka päivä moneen kertaan korva- ja silmäpesut jommalta kummalta karvaiselta hoitajaltaan.

Leopardikoppa on itse asiassa ostettukin juuri siinä nukkuvalle chihulle pentuna. "Pennulla" on tällä viikolla synttärit, kun se täyttää neljä vuotta.

Sohvan toiseen päähän kyttäyspaikalleen oli nukahtanut meidän vanhin chihumme. Tätä pientä jääkarhuvauvaa me etsimme vuonna 2002 suunnilleen puoli vuotta, ennen kuin viimeinkin löytyi pentue, josta me saimme omamme. Chihut olivat silloin vielä harvassa täällä Suomessa ja pentuja joutui odottamaan, nyt tilanne on tietysti aivan toisin päin.

Lauman junnu ei ollut jäänyt nukkumaan samalle sohvalle muiden kanssa, vaan se oli mennyt nukkumaan telkkuhuoneeseen Svenskt Tennin norsutyynyjen päälle.Tämä poika on oikea riiviö, mutta superihana sellainen.

Kay Bojesenin puinen apina

Tilasin runsas kuukausi sitten meille Kay Bojesenin vuonna 1951 suunnitteleman puisen apinan. Olen haaveillut tästä tiikistä ja limbasta valmistetusta apinasta jo todella pitkään ja ainakin vuoden verran se on ollut jo ajatuksen tasolla ostoslistallakin. Apinalla ei ole mitään muuta käyttötarkoitusta kuin olla hauskan ja söpön näköinen, ja sen se kyllä osaa hyvin. Alla on sekalainen sarja kuvia keittiöömme muuttaneesta pikkuapinasta.

Apina oli pakattu kauniiseen lahjapakkaukseen paperipurujen sekaan.

Chihujen talvimuoti 2013-2014

Nuorimmaiset chihumme saivat uudet ihanat neulepuserot, jotka äitini työkaveri oli kutonut pojillemme. Vanhimmaisen neulepuserottomuus ei johdu ikäsyrjinnästä, vaan ainoastaan siitä, että se vihaa kaikkia vaatteita yli kaiken. Pakotan sen pukemaan jonkun itsetehdyn mukavan fleecepuseron ainoastaan erittäin kovilla pakkasilla, jotta lenkkeily onnistuu paremmin.
Isompi neulepusero kuuluu isukille ja pienempi on jälkikasvun.

Oikein kovilla pakkasilla ehdoton varustus pitkille lenkeille ovat Hurtan haalarit ja tossuiksi jannarit. Molemmilla pojilla on omat settinsä. Tänä vuonna ei ole vielä kertaakaan ollut sellaisia pakkasia, että haalareita ja tossuja olisi tarvittu.

Koska isä ja poika olivat niin söpöt uusissa neuleissaan, niitä piti heti kokeilla, vaikka nollakelissä tarvetta ei varsinaisesti olisi ollutkaan. Kännykällä oli aika mahdotonta napata lenkiltä kuvia, koska eivät nuo termiitit pysy sekuntiakaan paikoillaan.
Valjaiden kohdalla olemme merkkiuskollisia, meillä on käytetty Vänttisen nahkavaljaita jo yli kymmenen vuoden ajan.

Yleensä samaa paikkaa haistelee kolme päätä.

Olohuoneen uutta ilmettä

Meillä on ollut jo aika pitkän aikaa uusi ilme olkkarissa. Hankimme vuoden odottelun jälkeen viimein uuden isomman sohvan olkkariin. Sohvan kulmaosasta chihut saavat hyvin kytättyä ulos, koska ikkunat ovat sopivasti matalat. Artekin vanhat seepratyynyt nappasin äidiltä, koska ne eivät olleet hänellä tällä hetkellä käytössä. Pehmoiset valkoiset torkkupeitot ovat chihujen löhöilypeitot, jos sohvalla pitää ottaa päikkärit.

Tyynyjä ja söpöliini

 Linumin haalean roosat pellavatyynyt ovat ihanat.

Chihu tähystyspaikallaan.

Tällaisen kasan pehmoleluja heittelin sivuun ennen kuvien ottamista. Oikean puoleinen ei kuitenkaan ole pehmolelu, vaikka siltä vähän näyttääkin.