Olohuoneen uusi pöytä

Huusin meille huutonetistä uuden olohuoneen sohvapöydän, pöytä on malliltaan Artekin 90a. Se löytyi samasta kaupungista, joten noutokin onnistui helposti heti samana päivänä. Pöytä on melkein uudenveroisessa kunnossa, vaikka se on kymmenisen vuotta vanha.

  

Uudessa pöydässä halkaisija on 100 cm. Vanha, 60 cm halkaisijaltaan oleva pöytä meni veljelleni pienempään olohuoneeseen ja hänen isompi neliön mallinen pöytänsä matkasi mökille. 

Mökillä olleen hyväkuntoisen 70-luvun retrolaattapöydän kävi eräs nuori nainen hakemassa ilmaiseksi uuteen kotiinsa nettiin laittamani ilmoituksen perusteella. Kierrätys siis kannattaa.

Designtietoinen chihu & Pia Wallenin Cross-viltti

Pari iltaa sitten oli pakko laittaa myöhään illalla olohuoneeseen valot, kun huomasin vanhimman chihumme nukkuvan niin söpön näköisenä nojatuolilla. Koska tämä arvokas chihuherra on syntynyt vuonna 2002, se tuntee hyvin oman arvonsa eikä kelpuuta itselleen mitä tahansa hyödykkeitä. Herralle on siis turha tarjota lämmikkeeksi jotain tarjoustalojen tai halpa-hallien torkkupeittoja, eihän niissä nyt kehtaisi nukkua. Pia Wallenin Cross-viltti sen sijaan näytti ainakin tuona iltana kelpaavan nukkuma-aluseksi.

Pappelinan värikkäät Lisa-matot keittiössä

Meillä on kesästä asti ollut keittiössä kaksi Pappelinan moniväristä Lisa-mattoa. Toinen on pituudeltaan kaksi ja toinen kolme metriä. Pappelinan mattojen yksi hyvä puoli onkin juuri se, että eri pituuksia on valittavana runsaasti. Ostin ensimmäisen Pappelinani jo vuonna 2009 ja se on vieläkin uudenveroisessa kunnossa, ainoastaan tammikuussa 2010 syntynyt chihumme tykkäsi pureskella sen reunaa pentuna, mutta se jäi onneksi ainoaksi kerraksi.

 Kodinhoitohuoneelta katsottuna on ensin lyhyempi matto ja pidempi matto johtaa olkkariin. En halunnut valkoista mattoa valkoisen korkkilattian kanssa, ja värikäs matto onkin osoittautunut hyväksi valinnaksi.

Lisa-matto on jalan alle muhkeamman oloinen kuin esimerkiksi Vera-pallomatto, koska värikkäät raidat ovat kohollaan.
Ostin kevättalvella Etolasta muovomatot keittiöön ja pesin ne kesällä mattorannassa. Maton sidontalangat tulivat rumasti esiin ja matot joutuivatkin mökille keittiöön. Äitini pesi Pappelinan jättimaton samaan aikaan mattorannassa eikä sille käynyt kuinkaan. Mitä tästä opimme?

Keittiön uusi seinä ja uudet Finlaysonin muumitabletit

Keltainen seinä ja keltaiset unikkotabletit saivat väistyä. Maalasin eilen takkaseinän samalla graniittisävyllä, jolla sudimme aikoinaan toisella puolella olevan takankin. Kettutaulukin nousee harmaasta seinästä paremmin esiin kuin vaaleammasta keltaisesta.

Finlaysonin Pikku Myy kernitabletit oli Sokoksessa aseteltu houkuttelevasti uuden Muumien Muutto-sarjan viereen samojen harmaan sävyjen vuoksi. Tabletit ovat aika lailla samaa harmaata kuin uusi seinäkin, sävyero ei ole luonnossa yhtä suuri kuin kuvissa.

Pikku Myy -keksipurkki on vähän turhan iso hyllylle, mutta se saa olla siinä nyt hetken aikaa mätsäämässä saman hahmon tabletteihin.

Vierashuoneen uudet tekstiilit

Vierashuoneen eli muumihuoneen väritys muuttui sinisestä punertavaksi. Äitini ompeli kirppikseltä löytyneestä Marimekon Pikkuruusu-kankaasta meille molemmille kappaverhot. Vaihdoin lisäksi koristetyynyt sinisistä vaaleanpunaisiin samoin kuin (maalausta odottavan) lipaston pöytäliinan. Gantin tähtitorkkupeiton siirsin olkkarista huoneeseen. Kaikki tekstiilit meiltä löytyivätkin jo ennestään, ainoastaan kapalle siis tuli hintaa puolet yhdeksästä eurosta. Eli 4,5 euron muutos, ei paha hinta raikkaammasta ilmeestä.

Verhojen kuosi on ihana!

Isomummuni teki aikoinaan minun nukelleni tuon pikkuisen peiton. Se on muumihuoneessa turvassa, koska koirat eivät sinne oikeastaan ikinä jostain syystä mene.

Marimekon Pikkuruusu-kangas vuodelta 1978

Eilen olin jo lähtemässä kirppikseltä pois varmana, ettei sieltä mitään ostamisen arvoista löydy. Nurkkapöydässä huomioni kiinnitti kuitenkin eräs kangas, ja hyökkäsin sen kimppuun salamana. Kangas oli Maija Isolan 1978 suunnittelema Pikkuruusu-pöytäliina, kokoa liinalla on 140x180 cm sekä lisäksi taitokset ylä- ja alapäissä.

Kankaassa oli muutama keltainen tahra, joiden oletin olevan kahvia, mutta yhdeksän euron hinta oli silti mielestäni todella halpa, koska kangas on luullakseni oikeasti vanhaa ja nämä ovat nykyisin aika arvossaan ainakin nettihuutokauppojen perusteella. Ja keltaiset tahrat lähtivät melkein kokonaan pitkän astianpesuainevedessä lillumisen jälkeen. Eli loppujen lopuksi kankaan kunto on oikeinkin hyvä.

Kankaan tutkailun lomassa keskimmäinen chihumme halusi vielä leikkiä huivipäistä mummelia ihanalla Pikkuruusu-kankaalla. Huivia kankaasta ei kuitenkaan oikeasti tule, tällä hetkellä siitä on suunnitteilla kaksi kappaverhoa, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä tehty.

String pocket Aarikalla, Arabialla ja Marimekolla

 Vepsäläisellä oli aiemmin kesällä kampanjatarjouksessa String pocket hintaan 99 euroa. Koska edellinen stringimme jäi edellisen kotimme keittiöön ilahduttamaan uusia omistajia, meillä oli Stringin mentävä aukko. Kampanja oli sopivasti hääpäivämme aikoihin, joten lempiäitini halusi ilahduttaa lempitytärtään ja lempivävyään ostamalla meille hääpäivälahjaksi String pocketin.

Tavarat Stringissä ovat jo ehtineet vaihtua, mutta ensimmäisessä versiossa ylähyllyn valtasivat Aarikan peltipurkit. Kakkoshyllyllä oli vanhaa Arabian Pomonaa ja muutaman vuoden vanha mansikkapurkki. Alahyllyn Siirtolapuutarha-teekannun saimme aikoinaan häälahjaksi ja Unikko-teekannu meillä olikin jo ennen sitä. Vanha Pomona leikkuulauta on luultavasti aina ollut vain koristeena, koska siinä ei veitsen jälkiä näy.
Tällä hetkellä ylähyllyä koristaa mm. IHANA Arabian Aurinko-sarja.